Ensikosketus tietotekniikkaan
Jesse sai ensimmäisen kosketuksena tietokoneisiin, kun isä toi kotiin upouuden ihmelaitteen; Commodore 64 -kotimikron. Jesse oli juuri täyttänyt kuusi vuotta. Ensin häntä kiinnosti kaikki mielenkiintoiset pelit, joita tällä teknisellä ihmelaitteella pystyi pelaamaan. Täytettyään seitsemän vuotta, Jesse aloitti peruskoulun. Kiinnostus tuota jännittävää laitetta kohtaan oli kuitenkin suurempaa, kuin läksyjen tekemistä kohtaan — joten Jessen vanhemmat keksivät piilottaa Commodore 64:n kasettiaseman. Ilman kasettiasemaa pelien lataaminen ei onnistunut, eikä näin ollen pelaaminenkaan.
Koulussa oppitunnit olivat kirjainten opettelua, numeroiden pänttäämistä ja ynnä muuta sellaista, jonka Jesse luuli olevan kaikille jo tuttua. Hän luki kirjoja jo päiväkodissa, Aku Ankkoja mummolassa, osasi käyttää julkista liikennettä sujuvasti ja ymmärsi varsinkin rahan päälle — tai ainakin sen, että rahalla sai karkkia.
Eräänä päivänä pieni Mertanen sai käsiinsä Mikrobitti-lehden, jossa kerrottiin miten Commodore 64 -kotimikrolle voi ohjelmoida asioita Basic-ohjelmointikielellä. Tämän jälkeen ei ollut paluuta.
Taitojen harjaantuminen
Jesse opetteli ohjelmoimaan Basic -ohjelmointikielellä, voidakseen tehdä itselleen mieluisia pelejä. Ilman kasettiasemaa, koodinpätkiä ei kuitenkaan pystynyt tallentamaan, joten koneen sammuttamisen jälkeen ne piti kirjoittaa joka kerta uudelleen.
Peruskoulun jälkeen alkoivat lukio-opinnot, jossa erityisiä ongelmia tuotti kielten opiskelu. Tietokoneetkin olivat tässä välissä jo kehittyneet PC- ja Windows-aikakaudelle. Jesse oli onnekseen matkalla toiselle asteelle ottanut osaa kaikkeen mahdolliseen tietotekniikkaan liittyvään. Yläasteella oli opetettu tietotekniikkaa oppiaineena ja lisäksi taidot olivat karttuneet omaehtoisesti kirjastosta löytyvien opuksien avulla harjoitellen. Niinpä hän valjasti vahvimman osaamisalueensa heikoimman osaamisalueen tueksi; ohjelmoimalla sovelluksen, joka kyseli niin englannin- kuin ruotsin kielenkin sanoja. Kirjoittaessa sanalistoja ohjelman muistiin, tallentuivat ne samalla mieleen huomattavasti paremmin. Ylioppilaslakkia juhlittiin kesällä 1997.
Innovointi työelämässä
Seuraavana vuonna Jesse meni kesätöihin yritykseen nimeltä Etelä-Hämeen Kunnossapito Oy. Tehtäväksi määräytyi tarkastella laitetietokortteja sekä ennakkohuoltosuunnitelmia vanhasta järjestelmästä, josta tiedot tulisi siirtää uuteen Powermaint-järjestelmään. Kesätyöhön oli varattu kaksi kuukautta aikaa. Tarkoituksena oli ehtiä siirtämään tänä ajanjaksona mahdollisimman paljon tuhansien laitteiden tietoja näiden kahden järjestelmän välillä. Käsityönä pystyi tekemään noin kymmenen korttia tunnissa, mikä tarkoitti 320 korttia viikossa ja 1280 korttia kuukaudessa, eli yhteensä 2560 koko pestin aikana. Tämä lukema vastasi noin kolmasosaa koko tavoitteesta. Tutkittuaan haastetta hetken, Jesse teki pienen sovelluksen, joka luki lähdejärjestelmän tietueet kortti kerrallaan ja kirjoitti ne automaattisesti kohdejärjestelmään oikeille paikoille. Lounaan jälkeen kaikki tiedot oli siirretty. Iltapäivällä Jesse kävi kyselemässä mitä sitten voisi tehdä. Esihenkilö tarkasteli työn jälkeä jonkin tovin, ennen kuin suostui uskomaan Jessen tehneen koko kahden kuukauden urakan muutamassa tunnissa. Kesätyö venyikin kahden vuoden työsuhteeksi.
”Kun harrastuksesta tulee ammatti, saattaa harrastuksen menettää, mutta intohimo säilyy ja kasvaa. Osaamista voi aina kartuttaa, mutta intohimon paloa on vaikeampi ihmiseen istuttaa.”
Seuraavassa etapissa herra Mertanen toimi hetken ohjelmoinnin opettajana Hyvinkään kauppaopistossa, sekä samaan aikaan yläasteen ATK-sijaisopettajana Järvenpään kartanon koulussa. Myös Järvenpäässä sijaisuus venähti lopulta usean vuoden työsuhteeksi. Yhtenä osana pestiin kuului opettajien käyttäjätunnusten ja sähköpostilaatikoiden luominen Windows-järjestelmiin, eli silloiseen Windows NT Domain -ympäristöön. Koska tämäkin oli usein työlästä ja aikaa vievää, teki Jesse tapojensa mukaisesti sovelluksen, johon pystyi luomaan käyttäjien nimilistan vastaanotettujen sähköpostien perusteella. Eräänlainen IDM:n (Identity management) esiaste siis.
Kun työsuhde Järvenpään kartanon koululla oli päättymässä, lähestyi kaupungin sivistystoimenjohtaja Jesseä tarjouksella IT-suunnittelijan paikasta. Pieni opettajan sijaisuus venähti lopulta kahdeksan vuoden eepokseksi, ensin sivistystoimessa ja sen jälkeen Järvenpään kaupungin tietohallinnossa. Käytännössä kuitenkin työsuhde kesti pidempäänkin, sillä Järvenpää ja Kerava suunnittelivat tietohallintojen yhdistämistä. Tarkoituksena oli koota IT-osaajat yhteen palvelemaan molempia kuntia.
Ura julkishallinnossa
Järvenpään ja Keravan yhdistäessä tietohallintoja muodostui TIPAKE, johon liittyivät myöhemmin myös Mäntsälä ja Hyvinkää. Lopulta seuranneissa yhtiömuodon muutoksissa nimeksi tuli Kuuma ICT. Samoihin aikoihin Keski-Uudenmaan kunnissa otettiin käyttöön Enter Ruutuvihko käyttäjätunnusautomaatio. Jesse oli itse alusta asti määrittelemässä ja käyttöönottamassa hankintaa asiakkaan näkökulmasta. Lienee sanomattakin selvää hänen ihastuneen tähän automaation ihmelapseen saman tien.
Kun Kuuma ICT:ssä alkoivat puhaltaa muutoksen tuulet, näki Jesse parhaimmaksi siirtyä urallaan eteenpäin. Hän aloitti YAMK-opiskelut Hämeenlinnassa. Kesken opintojen avautui kuitenkin sauma päästä ICT-suunnittelupäälliköksi Hämeenlinnan kaupungille. Sattumalla tässäkin asemapaikassa tilattiin Enter Ruutuvihko, mutta tällä kertaa kaupunginhallinnon tunnusten hallintaan. Eniten ratkaisussa viehätti sen kyky sujahtaa olemassa oleviin prosesseihin tukemaan ja automatisoimaan niitä, ilman että IT-osaston tarvitsi muuttaa Hämeenlinnan prosesseja ulkoisen automaation vuoksi. Samoin tehokas integroitumiskyky eri järjestelmien välillä ja taito käsitellä olemassa olevaa tietoa tarpeiden mukaiseksi, teki ratkaisusta ylivoimaisen muihin nähden. Näillä meriiteillä Hämeenlinnassa otettiin käyttöön Enter Ruutuvihko myös opetuspuolen tueksi.
Siirto Enterille
Enter SystemSolutions Oy:stä oli muodostunut Mertaselle asiakkaan perspektiivistä saatujen kokemusten perusteella erittäin kiinnostava, asiakkaat huomioiva ja nimenomaan toimeksiantajan tarpeet edellä toimiva yritys. Ruutuvihkon isä ja kehittäjä Markon Franken tiedusteli kiinnostaisiko Jesseä tulla Enterille töihin. Hän pääsisi nimenomaan vahvuusalueelleen Enter Ruutuvihkon automaation pariin, viemään tuotetta muidenkin elämää helpottamaan. Kutsu oli niin houkutteleva, ettei siitä voinut kieltäytyä. Se oli yksi hänen työuransa parhaista päätöksistä.
Jesse on aina viihtynyt työyhteisöissään, eikä Enter muodostu tässä poikkeukseksi. Tällä kertaa hän kuitenkin ihailee kollegojen uskomatonta määrää ammattitaitoa, osaamista ja ratkaisukykyä. Upean ja tehokkaan tiimin lisäksi ylistystä saa Jessen mielestä markkinoiden kyvykkäin tuote – Enter Ruutuvihko. Kaupan päälle sai fiksuja ja asiantuntevia asiakkaita, joiden aloitteista tulee runsaasti hyviä kehitysideoita.
Jessen ura Enterillä alkoi vuonna 2018 IT-infrastruktuurikonsultin roolissa. Aluksi tehtäviin kuului Ruutuvihko-ratkaisujen asentaminen tukemaan asiakkaiden käyttäjähallinnan prosesseja. Projekteja tuli kuitenkin yhä enemmän, sillä positiivinen sana kiiri asiakkaiden keskuudessa nopeasti ja tilauksia saapui nousujohteisesti. Niinpä Enterin organisaatiossa tunnistettiin tarve Ruutuvihko-tiimin projektipäällikölle, jonka vastuuna on huolehtia asiakasprojektien resursseista ja aikatauluista. Tiimin vielä kasvaessa todettiin yhdessä tuumin tehtäväkuvan olevan käytännössä vastuualueen johtamista. Jesse tosin jakaa kiitosta, mainiten tiimin koostuvan varsin taitavista ja itseohjautuvista ammattilaisista. Kaikki uudet integraatiot ovat mielenkiintoisia ja tuottavat valmistuttuaan voittajafiiliksen. Viimeisimpänä iLOQ-integraatio – josta kuullaan vielä.
Yhteenveto
Kuten Jessen uratarina on jo meille osoittanut – lähes mikä tahansa prosessi on automatisoitavissa. Enter Ruutuvihko kehittyy jatkuvasti erityisesti asiakkaidemme antamien kehitysideoiden pohjalta. Erilaisten asiakasorganisaatioiden uniikit tarpeet ovat johtaneet siihen, että Ruutuvihko pystyy integroitavuuden ja joustavuuden seurauksena hyvinkin monimutkaisten kokonaisuuksien toteuttamiseen erittäin taitavasti. Ratkaisu on tietoturvallinen ja kaikki tehdyt toimenpiteet ovat helposti raportoitavissa.
Jatkuva oman tekemisen arvioiminen on kasvattanut ammatillista osaamissalkkua yhteistyössä uusien teknologioiden omaksumisen ja asiakastarpeiden ymmärtämisen kanssa. Nykyään maailma kehittyy aikamoisella vauhdilla, eikä siis pelkästään teknisesti vaan myös tietoturva ja tietosuoja -vaatimukset jalostuvat vaativimmiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että omaa osaamista ja tietovarastoa on pidettävä ajan tasalla yhä laajemmalla skaalalla. ISO 27001 -sertifioinnin myötä Enteriä auditoidaan säännöllisesti – niin sisäisesti, kuin ulkoisestikin. Enterillä panostetaan jatkuvaan oman osaamisen ylläpitämiseen ja koulutustarjonta onkin erittäin runsasta.